Tällä kertaa on luvassa todellinen Johnny Cash -spesiaali, miehen syntymästä tuli 26. helmikuuta kuluneeksi tasan 80 vuotta. Tällä kertaa postauksessa liitetään joko suoraa tai hämärän logiikan kautta aiheeseen liittyviä kappaleita. John R. Cash syntyi Arkansasissa vuonna 1932. Samana päivänä 4 vuotta aiemmin syntyi legendaarinen amerikkalainen pianisti Fats Domino (Blueberry Hill – 1956).
Cashin uran alkuvaiheet sijoittuvat Memphisiin, jonne muutettuaan hän toimi radiojuontajana ja soitti iltaisin Luther Perkinsin ja Marshall Grantin kanssa. He muodostivat Tennessee Three –yhtyeen, josta tuli Cashin taustayhtye. (Let There Be Country). Vuonna 1954 ei Sun Recordsin studion ovet vielä Cashille auenneet, mutta seuraavana vuonna hän pääsi levyttämään. Sun Records oli yksi aikansa legendaarisimmista levyfirmoista, mm. Elvis, Roy Orbison ja Carl Perkins (Blue Suede Shoes – 1955) ovat aloittaneet uransa levy-yhtiön suojissa. Cashin uran ensimmäinen albumi oli vuonna 1957 julkaistu ”Johnny Cash with His Hot and Blue Guitar”, jonka useammasta raidasta muodostui klassikkohittejä (I Walk the Line).
1950-luvulta lähtien Cash vietti vauhdikasta elämää, ja joutui useampaan otteeseen pidätetyksi. Hän joutui myös useamman kerran vankilaa, mutta ei koskaan ollut yhtä yötä pidempää pidätettynä. Vankilaan hän ajautui myös useille keikoille, näistä kuuluisimmat ovat San Quentinissa sekä Folsomissa äänitetyt livelevyt. Cash esiintyi myös ruotsalaisessa Österåkerin vankilassa vuonna 1973, kyseiseltä keikalta taltioitiin myös livelevy (Folsom Prison Blues, live).
1960- ja 70-lukujen taitteessa Cashilla oli oma tv-show. The Johnny Cash Show oli musiikko ohjelma jossa vieraili lukuisia tähtiä esiintymässä yksin ja Cashin kanssa. Ohjelman painopiste oli rockissa ja countryssä ja se lakkautettiin ABC:n lopetettua alueelliset viihdeohjelmat. Ohjelmassa vierailivat mm. Bob Dylan, Steve Wonder, Neil Young ja Derek and the Dominos (Layla – 1970).
Vuonna 1980 Cash valittiin historian nuorimpana elossa olevana artistina Country Music Hall of Fame:een. Samaisena vuonna hän kiersi Yhdysvaltoja legendaarisella The Highwaymen kiertueella. Kiertue oli countryn suurimpien tähtien yhteiskiertue, mukana olivat Cashin lisäksi Waylon Jennings, Willie Nelson ja Kris Kristofferson. Kokoonpano julkaisi myöhemmin kolme studioalbumia (Highwayman – 1985).
Cashin suosio ja menestys olivat laskusuhdanteessa 1980- ja 90-luvuilla, vuonna 1995 hän ryhtyi yhteistyöhön tuottaja Rick Rubinin kanssa. Rubin oli kerännyt kunniaa lähinnä rapin ja raskaamman rockin saroilta (Public Enemy – Public Enemy No.1 – 1987). Vuonna 1994 Cash nauhoitti omassa olohuoneessa ”American Recordings”-albumin, josta tuli heti valtaisa menestys. Levyllä Cash tulkitsee omien kappaleiden lisäksi muiden artistien kappaleita, mukana on mm. Kris Kristoffersonin, Glenn Danzigin ja Leonard Cohenin kappaleita (Bird on a Wire – 1969).
Vuonna 1997 Cashilla diagnosoitiin diabeteksesta johtuva oireyhtymä ja hänen kuntonsa alkoi heikentyä. Huononeva kunto heijastuu selvästi American Recordings sarjan III ja IV-levyillä, joille Cash valitsi tuntojaan kuvastavia kappaleita. Näistä ehkä legendaarisin on Nine Inch Nailsin ”Hurt”-kappaleesta tehty cover, joka yhdessä siitä tehdyn videon kanssa on tulkittu olevan Cashin omakohtainen muistokirjoitus. Kappaleen tehnyt Trent Tresnor oli hyvin liikuttunut ja tyytyväinen Cashin versioon. (Hurt – 2002). Viimeiseksi jäänyt esiintyminen tapahtui 5.7.2003 Virginiassa, viimeisenä kappaleenaan Cash esitti ”Ring of Firen (1963)” jota edelsi muistopuhe edesmennelle vaimolleen. Cashin vaimo oli kuollut keväällä 2003 ja surun murtama Cash menehtyi vain neljä kuukautta myöhemmin 12.9.2003.
Cashin kuoleman jälkeen on julkaistu vielä kaksi viimeistä American Recordings –albumia sekä lukemattomia kokoelmalevyjä.
