Call Me

Kunnon blogikirjoittajan tapaan aloitan postauksen kertomalla siitä, miten olen luvannut aiemmin kirjoittaa jotain ja nyt pahoitellen teen sen, vasta kun lukijat olivat jo unohtaneet asian. Lupasin nimittäin joskus alkusyksystä kirjoitella lisää new wave -musasta ja lisäillä tätä nykyisen indiemusiikin ykkösinnoittaja-genreä soittolistoille. Sekin postaus taisi alkaa sanoin "lupasin taannoin". Megapostaus onkin tulossa samaan tyyliin kuin mustasta musiikista aiemmin. Pientä teaseria jo etukäteen tarjoaa ihastuttavan Debbie Harryn kipparoima Blondie-yhtye. Debbie oli aikansa seksisymboli, mutta ei kyllä häviä muusikon lahjoissaan lainkaan ulkonäölleen. Call Me oli yksi Blondien isoimmista hiteistä ja American Gigolo -leffan tunnusbiisi. New wave -musa on kestänyt aikaa uskomattoman hyvin ja monet biisit kuulostavat raikkailta vielä nyt kolmenkymmenenkin vuoden päästä, kuten myös tämä. Kiitos, ihana Debbie!

osta
spotify

En pratstund

Ruotsalainen bob hund -yhtye on tunnettu tiukan linjan vaihtoehtoisesta lofi-musiikistaan. Hennon anarkistinen ote, paksu riikinruotsi ja prosessoimaton äänimaailma kuvaavat hyvin tätä valtavirrasta poikkeavaa bändiä. Bändi kävi viime kesänä Ruisrockissa keikalla, mutta valitettavasti tämä jäi minulta näkemättä. Onneksi Spotifystä löytyy hieno Omslag: Martin Kann -albumi, jota kuuntelemalla voin päästä askelen lähemmäksi suurta unelmaani ruotsalaisesta miedosta anarkismista.

osta
spotify

Mustan musiikin megapostaus

Katselin äsken blogin rytmimusiikki-playlistin laihanlaista sisältöä. Sinne pitää saada äkkiä lisää biisejä, eli laitetaan saman tien monta kerralla tosi lyhyiden esittelyiden kera. Yllättäen suurin osa näistä on tuttuja eri räppibiisien sämpleinä, mitenkäs muutenkaan. Rap-musiikki on kuitenkin suurin innoittajani matkalla mustan rytmimusiikin pariin.

Curtis Mayfield - Move on up
Curtis Mayfieldin vuoden 1970 debyyttilevyltä töykeän voimakas ja junan lailla etenevä funk-raita. Tuttu meidän nuoremmalle polvellemme varmasti Kanye Westin Touch the Sky -biisin sämplenä.

Barry White - I'm Gonna Love You Just a Little Bit More Baby
No hemmetti, tämäkin on ensisinkku sittemmin ihan kelvollisesti menestyneeltä Barry-pojalta, vuodelta 1973. Alun syntikkariffi on varmaan yksi sämplätyimpiä riffejä hiphopin historiassa. Ei pöllömpi biisi, ja on Whiten lauluäänikin ihan mukiinmenevä.

Gil Scott-Heron - The Bottle
Alkoholin vaaroista muistuttava biisi viime vuonna menehtyneeltä Gil Scott-Heronilta. Scott-Heron oli oikeastaan tienavaaja nykyisille puhemuusikoille jazzia ja spoken word -tyyliä yhdistelemällä. The Bottle ajoittuu vuoteen 1974.

Al Green - Free at Last
Tässäpä hyvä arvoitus kansalle, mihin suomalaiseen biisiin tätä Greenin pehmeällä äänellä varustettua biisiä on lainattu? Vuosi on tässä tapauksessa 1973 ja kaupunkina Memphis, Tennessee.

Marvin Gaye - Sexual Healing
Hyppäys kasarille ja hieman juustoisempaan kamaan. Paras tähän kappaleeseen liittyvä muistoni on Ruudolfin keikka Helsingissä, jossa Born in the U.S.A. -biisiinsä Sexual Healingia sämplännyt artisti vetää oman biisinsä sijaan lipsynkkaa alkuperäisen biisin päälle.

Raphael Saadiq - Good Man
Onneksi hyvän musiikin aika ei ole ohi. Raphael Saadiq on yksi parhaita (ja ainoita) mustan musiikin maestroja nykypäivänä. Kuluvan vuoden rock-painotteiselta Stone Rollin' -levyltä napattu sinkkujlkaisu on hieno biisi. Myös upea musiikkivideo on syytä mainita. Videon hyvänä miehenä esiintyy The Wiren Cuttynä tunnettu Chad Coleman.

Mayer Hawthorne - Can't Stop
Mustaa musiikkia tehdäkseen ei tarvitse mitään tiettyä ihonväriä, kertoo meille maidonvalkoinen Mayer Hawthorne. Ensimmäistä kertaa kuulen myös biisissä feattaavan Snoop Doggin kokeilemassa rahkeitaan soul-laulajana. Tämä biisi on noin kuukauden takaa julkaistulta Hawthornen How do You Do -levyltä. Okei, edellisiin verrattuna fiilis on kuin tehotuotetulla rypsiporsaalla, mutta onhan tää silti kovaa kamaa!

Flying

Useimmille blogin lukijoille skottirokkari Rod Stewart on varmasti tuttu. Suurin osa tunnistanee nykyisin Stewartin juorulehtien sivuilta lapsivaimoistaan, viime vuosikymmenellä levytetyistä ikivihreiden amerikkalaisten biisien lounge-versioinneistaan tai kornista diskourastaan (esim. Da Ya Think I'm Sexy?). Alun perin Stewart oli kuitenkin varteenotettavan Faces-yhtyeen laulaja. Yhtye nautti suurta arvostusta 60- ja 70-lukujen taitteessa ja sen rosoinen rock puree edelleen. Stewartin lisäksi bändiin kuuluivat nykyinen Rolling Stones -kitaristi Ronnie Wood, Ian McLagan, Ronnie Lane ja Kenney Jones (Keith Moonin seuraaja The Who'n rumpalina). Faces hajosi kuitenkin 70-luvun puolivälissä sisäisiin erimielisyyksiin Stewartin soolouran takia, joten tuotanto on lyhyt ja timanttisen ytimekäs. Tässä Facesin esikoissinkku, joka ei aikanaan noussut lainkaan listoille.

Listoista puheenollen, Faces pitää nimissään ennätystä brittilistojen kaikkien aikojen pisimmästä sinkkubiisin nimestä vuoden 1974 sinkullaan You Can Make Me Dance, Sing or Anything (Even Take the Dog for a Walk, Mend a Fuse, Fold Away the Ironing Board, or Any Other Domestic Shortcomings). Siinäpä haastetta Sufjan Stevensille!

spotify
osta

Cruel/Stillness Is the Move

St. Vincent on teksasilaisen multi-instrumentalisti Annie Clarkin taiteilijanimi. Hänen yleensä vakava indie-soundinsa saa leikkisiä elementtejä ja hänen rosoinen äänensä toimii mainiona vastavoimana tälle naiiville äänimaailmalle. Mieleeni tulee parin vuoden takainen vahvasti samoja elementtejä hieman eri näkökulmasta yhdistellyt naislaulajalla varustettu indiepumppu Dirty Projectors. Dirty Projectorsin loistavalla Stillness Is the Move -biisissä rosoinen tausta on saanut kaverikseen hyvin lapsenomaisen naisäänen (Angel Deradoorian) ja sen leikittelevät vokaalit. Molemmissa kappaleissa on hyvin samankaltainen tunnelma ja siksipä päätinkin postata ne teille yhdessä.

spotify (Cruel)
spotify (Stillness Is the Move)
osta St. Vincent - Strange Mercy
osta Dirty Projectors - Bitte Orca

Don't Walk Away

Chromeo on modernin diskon parhaita bändejä. Tämä kanadalaisduo on tehnyt jo ainakin kaksi loistavaa pitkäsoittoa (yhteensä kolme, mutta en ole kuullut debyyttilevyä, joten sen loistavuudesta on vaikea sanoa), vuoden 2007 Fancy Footwork ja 2010 Business Casual ovat piristäneet jo monta aamua, jolloin on tarvinnut piristysruisketta musiikin muodossa. Don't Walk Away päätyi tällä kertaa biisivalinnaksi, mutta oli vaikea tehdä valintaa monen loistavan biisin välillä. Don't Walk Away on viime vuoden Business Casual -levyltä, ja mainio esimerkki siitä millaista moderni diskomusiikki voi parhaimmillaan olla. Tästä saatte sitä paljon kaivattua piristystä marraskuun synkkiin hetkiin. Ooh wee, tämä biisi menee niin kovaa bilesoittolistalle!

PS. Bonuksena Don't Walk Awayn kaveriksi menee varmasti Marie Pierren Walk Away, hämyisä ja salainen reggae-biisi, johon Top Billinin blogin kautta joskus aikaa sitten tutustuin.

spotify
osta

Tom Sawyer

Tämänkertainen postaus vie kuuntelijan 80-luvun alun progerockin maailmaan. Kanadalainen Rush on yksi progerockin tunnetuimpia yhtyeitä. bändin ura alkoi jo 1960-luvun lopulla ja yhtye keikkailee sekä tekee levyjä yhä edelleen. Huomioitavaa on myös että yhtyeen kokoonpano on pysynyt muuttumattomana vuodesta 1974, mikä on varsin kunnioitettava suoritus. Tällä kertaa kappalevalintana on vuonna 1981 ilmestyneeltä ”Moving Pictures” –albumilta ”Tom Sawyer”. Kappaleen nimi juontaa juurensa Mark Twainin kirjojen hahmosta. Rush tarjoilee mainiota progea, ja mikäli mahdollisuus osuu kohdalle, kannattaa yhtye käydä katsomassa myös livenä.


Spotify
Osta

Swingtime In X-Berg

Syksy tulee ja lehdet putoaa puista. Piristystä pimeneviin iltoihin tulee tällä kertaa kotimaisen jazzin muodossa. Ricky-Tick Big Band on suomalaisen Ricky-Tick Recordsin artistien yhteisprojekti, joka on myös keikkaillut. Tämän kertainen kappale on poimittu kokoonpanon ainoalta julkaistulta levyltä vuodelta 2010. Tämän yhtyeen nimeä kantavan levyn avauskappale ”Swingtime In X-Berg” vie kuulijan Berliinin Kreutzbergiin jossa Dalindèosta tuttu Valtteri Pöyhönen sävelsi kappaleet levylle. 15-jäseninen big band soi svengaavasti, luoden loistavan tunnelman kappaleelle.

Spotify
Osta

Art of Almost

Huomasinpa tuossa muutama päivä takaperin, että suosikkibändiltäni Wilcolta oli julkaistu viikko huomaamisesta takaperin uusi kokopitkä albumi "The Whole Love". Bändin aiempaa tuotantoa on jo upean Jesus Etc:n muodossa jo aiemmin esitelty allekirjoittaneen kaikkien aikojen soitetuimpien biisien last.fm-statistiikoiden yhteydessä. Uusi levy oli itselleni jonkinmoinen pettymys kokonaisuutena, mutta mahtuipa sekaan yksi aivan törkeän kovakin veto. Avausraita Art of Almost nimittäin pudotti aikamoisen pommin elektronisella biitillään ja Nels Clinen gurumaisella kitaroinnilla. 7 minsaa kokeellista indietä kitarasoolo-twistillä voi olla jollekin liikaa, mutta menköön tämä loistavan uuden "kokeile"-tagimme alle.

Muistutuksena vielä, uusimme tovi sitten Spotify-playlistimme ja ne on nyt ryhmitelty eri tilanteisiin sopivaksi ja yleisimpien genrejen mukaan. Uudet soittolistat löytyvät sivun ylälaidan spotify-laatikosta ja niistä voi poimia itselleen mieluisimmat tai vaikka kaikki omaan Spotify-listakirjastoonsa. Vanhaan Taatusti Lepposaa -soittolistaan kerätään edelleen kaikki uudet biisit, jotka blogissa esitellään.

spotify
osta

Lullaby

Lupasin tuossa jokin aika sitten esitellä lisää new wave -musaa ja täältä pesee. Tai no, ainakin siitä ihan vierestä. The Cure on laulajansa Robert Smithin ympärille henkilöitynyt bändi, joka on pirteänoloisista isoista hiteistään huolimatta kunnostautunut etenkin synkän, goottiseksikin tituleeratun, musiikin parissa. Lullaby on valinta juuri tästä synkästä puolesta, aavemaisen äänimaailmansa kanssa kappale muistuttaa kappalemuotoista kauhuelokuvaa. Eikä todellakaan mitään mäiskekauhua, vaan psykologista trilleriä. Nimensä ja yhtyeen tyylilajin mukaisesti Lullaby on karmaiseva tuutulaulu, jota en olisi halunnut kuulla lapsena ennen iltauniani. Karmaisevasta tunnelmastaan huolimatta kokonaisuus toimii, ja biisi iskee jokaisella kerralla kuin miljoona volttia bassolinjallaan, Smithin kuiskailevalla laululla ja jousiosuuksillaan. Suosittelemme!

PS. Tätä on sämplätty myös hienolla träkillä Raimo - Luotan itseeni (DJPP remix). Kaikille räppinörteille tiedoksi.

spotify
osta

Lainaan enkä palauta

Suomi-rapin alagenreistä kenties hämmentävin on Memphis-underground-genre. Tälle Tennesseen legendaarisesta kaupungista peräisin olevalle rapin alatyylille on tyypillistä todella kehno äänenlaatu (koska julkaisuformaattina on katunauha c-kasetilla), rikollisuus riimien aiheena, hyvin yksinkertaiset ja jumittavat biitit sekä todella monta kertaa toistuvat, usein omista aiemmista biiseistä loopatut kertosäkeet. Totta kai meillä Suomessa pitää olla siis vastine memphis-soundille! Tämän genren suomentamisen uranuurtajia on asiaankuuluvasti mysteerinen DJ Kridlokk, joka on osana C4-"crewiä" mm. Lommon kanssa julkaissut matskua maan alla jo pidemmän aikaa. Toinen pitkän linjan maanalainen jumitusmatskua ulos lykkäävä sankari on Eevil Stöö, joka onkin feattaamassa Lainaan enkä palauta -raidalla. Kaikki ainekset mahtavalle ja myötähäpeää tuottavalle flopille on siis olemassa, mutta ole huoleti: nämä jannut ovat ihan uskomattoman kekseliäitä ja tyyli on vähintäänkin omintakeinen. Itse asiassa koko UG Solo -levy on mainio ja ehdottomasti yksi tämän vuoden parhaista suomalaisista rap-julkaisuista. Nämä läpät kannattaa tsekata ja popittaa niin, että naapuritkin kuulee subbarin jytinän ja Three 6 Mafialta anastetut biitit.

spotify
osta
Kaupan päälle vielä youtube-linkki siihen alkuperäiseen, jengin takaluukuista c-kaseteilla Memphisin kaduille levinneeseen kamaan:
DJ Sound/Frayser Click - Kicking'n Doors (1995)

Crossroads/Cross Road Blues

Viimeisimpänä livepoimintana kesältä 2010 nostan esiin Eric Claptonin, tämä yksi blues rockin keskeisimmistä hahmoista esiintyi Hartwall Areenalla kesäkuun alussa. Kappalevalintana on keikan päättänyt "Crossroads". Kappale on alunperin Robert Johnsonin käsialaa vuodelta 1936. Cream teki Eric Claptonin kanssa kappaleesta yhden blues rock -historian ajattomista klassikoista vuonna 1968 julkaistulla live-versiolla, joka löytyy "Wheels of Fire" levyltä. Vertailun vuoksi laitoin linkit molempiin kappaleisiin. Robert Johnsonin akustinen ja varsin yksinkertainen mutta loistava delta blues versio on taipunut sähköiseksi ja huomattavasti monimuotoisemmaksi Creamin versiossa. Molemmissa on kuitenkin samaa aitoa blueshenkeä, eri vuosikymmenten hengessä. Crossroads on myös Eric Claptonin perustaman huumevieroitusklinikan nimi.

Spotify (Cream '68)
Spotify (Robert Johnson '36)
Osta (Cream '68)

I'll Be Around

TL jatkaa pehmeiden r&b-biisien maailmassa, tällä kertaa esittelyssä on The Spinners -yhtyeen I'll Be Around vuodelta 1972. Tämä on Motown-soulia parhaimmillaan, musta rytmiorkesteri soittamassa rennolla poljennolla varustettua haikeaa rakkauslaulua. Mihin ovat muuten kadonneet mustat orkesterit? Muistan lukeneeni jostain (varmasti äärimmäisen luotettavasta) lähteestä, että tämän hetken ainoa mustaa rytmimusiikkia isolla levy-yhtiöllä soittava bändi koko Amerikassa on The Roots. Vaikka Roots on toki upea bändi, toivoisin näitä 60-70-luvuilla niin yleisiä bändejä löytyvän enemmänkin, vaikka sitten Max Martinin pop-biisejä laulavien geneeristen hempukoiden kustannuksella. Onneksi nykyisin on helppo poimia elämäänsä elementtejä myös menneiltä aikakausilta!

spotify
osta

Stargazer

Jatkan vielä parin postauksen verran livepoimintoja kuluneelta kesältä. Mitenkään yllättävää ei ollut että useampikin artisti muisti kesän hevikeikoilla vuonna 2010 menehtynyttä Ronnie James Dioa (1942-2010). Miestä ei turhaa tituleerattu maailman parhaaksi hard rock -vokalistiksi, hän oli osaltaan luomassa raskaampaa rockia sen alkuajoista lähtien. Dion kanssa viimeiseksi soittaneet muusikot keikkailivat Sauna Open Airissa Dio's Disciples nimen alla. Keikka oli ehkä kovimpia cover/tributti-keikkoja joita olen ollut todistamassa. Biisilistalta löytyi luonnollisesti kappale "Stargazer", jonka Dio alunperin levytti Rainbow-aikoinaan, tehden kappaleen yhdessä Richie Blackmoren kanssa. Kappale löytyy vuonna 1976 julkaistulta Rising albumilta. Stargazer on yksi omista ehdottomista suosikkikappaleista koko musiikkimaailmassa.

Spotify
Osta

I Feel a Song (In My Heart)

Bob James on yksi tärkeimmistä rytmimusiikkiartisteista, jos mitataan painoarvoa rap-musiikissa käytettyjen samplejen määrällä. James tuotti 70-luvulla liukuhihnalta upean melodisia pop/jazz/r&b-crossoverlevyjä. Itse olen Jamesiin tutustunut juuri lähinnä miehen kappaleista otettujen samplejen kautta, mutta sittemmin myös ihastunut miehen muuhun tuotantoon. I Feel a Song (In My Heart) on itse asiassa cover Tony Camillon ja Mary Sawyerin vuonna 1971 säveltämästä ja Sandra Richardsonin alun perin levyttämästä biisistä (joka nousi listoille Gladys Knight & The Pipsin esittämänä vuonna 1974). Viime aikoina kyseistä biisiä ovat versioineet Cassius indiediskohitissään, jota puolestaan hiphopin monsterit Kanye West ja Jay-Z aivan äskettäin lainasivat Why I Love You -hitissään Watch the Throne -yhteislevyllään. Jamesin levyllä oleva ja Patti Austinin laulama versio on oma suosikkini tämän kappaleen versioinneista, sekä mainio osoitus Jamesin levyjen soundista.

PS. Bob Jamesiahan löytyi jo aiemminkin soittolistaltamme, sillä Röyksoppin Eple-hittiin samplattu You're Right As Rain samalta Two-levyltä on jo tullut aiemmin esiteltyä.

spotify
osta

Let's Dance to Joy Division

Tämän kertaisella blogipostauksella palataan myös menneeseen keikkakesään, tarkemmin ottaen tämä orkesteri esiintyi syyskuussa Helsingissä. The Wombats on 2000-luvun alkupuolella Liverpoolissa perustettu indierock-trio. Allekirjoittaneelle ko. bändi oli ehdottomasti positiivisimpiä live-yllätyksiä tänä vuonna. Bändi soitti mielettömän energisesti ja huomattavasti punkahtavammalla soundilla kuin levyllä. Kappaleena on tällä kertaa debyyttialbumilta, jonka nimi sinänsä on jo oma lukunsa (The Wombats Proudly Present: A Guide to Love, Loss & Desperation - 2007), "Let's Dance to Joy Division". Biisi kertoo bändin laulajan humalaisesta pöydällä tanssimisesta tyttöystävälleen Joy Divisionin soidessa. Toivottavasti yhtye nähdään myös tulevaisuudessa Suomessa, kysessä on sen verran loistava livebändi.

Spotify

I Don't Want To See You Like This

Kesätauko venähti, mutta täällä ollaan taas!

Myös blogi-tiimin toinen jäsen on palannut arkeen kesälaitumiltaan laukku täynnä loistavaa musiikkia. Ensimmäisenä poimintana jo taaksejäävältä kesältä on Walesista kotoisin oleva alternative rockia soittava The Joy Formidable. Trio teki allekirjoittaneeseen vaikutuksen Provinssirockissa energisellä ja mukaansatempaavalla livevedolla. Valitettavan harvalukuiselle yleisölle esiintynyt bändi ei kuitenkaan lannistutunt vähäisestä väkimäärästä, vaan tarjosi loistavan keikan josta kaikki teltassa olleet tuntuivat nauttineen. Kappalevalintana on vuonna 2011 ilmestyneeltä debyyttilevyltä ”I Don't Want To See You Like This”.

Spotify
Osta

B

Nyt, playlist-rakenteen korjattuamme voimme alkaa tykittää yhä diipimpiä ja monipuolisempia biisejä blogiin, kun itse kunkin on helpompi filtteröidä omat suosikkinsa joukosta ja ei tarvitse kärsiä soittolistasta, jossa tyylilajit vaihtelevat dramaattisesti.

Siksi päästäänkin vähän outoilemaan. Päivän biisi on maistiainen Colin Newmanin debyyttisoololevyltä A-Z, vuodelta 1980. Newmanin Wire-yhtye teki ajallensa tyypillistä punk/new wave -musaa, Newman soolodebyytillään hieman räväkämpää ja kokeilevampaa kamaa. Komppi polkee B-kappaletta maanisesti eteenpäin ja ilmapiiri on vähintäänkin hieman painostava. Tämä levy on joku puuttuva lenkki goottimusiikin ja new waven välillä. Mikäli B uppoaa, kannattaa ottaa koko A-Z-levy tai jatkaa koemaistelua vaikkapa saman levyn I've Waited Ages -biisin kanssa.

osta
spotify

Haluan sinut

Regina oli pari vuotta sitten kaikkien parikymppisten tyttöjen suvereeni indie-suosikki rempseän naiivilla musiikillaan, jota pystyi kuvailemaan helposti "ihanaksi". Nyt Regina on palannut hieman kypsemmän ja varsin shoegaze-vaikutteisen musiikin kanssa. Haluan sinut on toinen sinkku (sivuhuomautuksena: onko enää sinkkuja?) uudelta Soita mulle -levyltä. Tunnelma Reginan koko uudella levyllä on hyvin unenomainen ja unelmainen, ensimmäisenä tulee mieleen Reginan vanhan tuotannon ja 90-luvun taitteen kulttibändi My Bloody Valentinen yhdistelmä. Näin hyvä suomalainen musiikki on aina mainitsemisen arvoista!

spotify
osta

Uutta Spotifyssä - monta playlistiä yhden sijaan

Moi lukijat!

Päätimme muokata blogin Spotify-formaattia monipuolisemmaksi. Entinen Spotify-soittolista, johon on kerätty kaikki blogissa julkaistut biisit säilyy sellaisenaan ja sinne laitetaan jatkossakin kaikki uudet biisit. Uusinä tulevat eri tilanteisiin ja genreihin perustuvat playlistit, jotka on lueteltu alla:

Kaikki Taatusti lepposat biisit
Bilelista
Taustamusiikiksi
Kokeile näitä
Mustaa rytmimusiikkia
Rokkia
Räppiä

Linkit näille listoille löytyvät myös etusivun oikean laidan Spotify-boksista, josta voitte kaivaa blogin biisit soimaan vaikka kaverinkin kotibileissä.

Flow-vinkki: James Blake

Blake oli viime vuonna pitchfork-sivuston lempilapsi: dubsteppiä, housea, outoilua ja heleää laulua yhdistelevä hipsteri-idoli. En oikeastaan pidä hänen musiikistaan juuri yhtään, mutta sen minimalistisen vaikuttava äänimaisema ja piittaamattoman viileä ote toimivat aivan varmasti uskomattoman hyvin festari-PA:n kanssa ja pimenevässä sunnuntai-illassa päättämässä kolmen päivän uuvuttava festariputki. Odotan tämän keikan kruunaavan euforisen festarin upealla tavalla.

James Blake esiintyy Flow'ssa Blue Tentissä sunnuntaina klo 23.15.

spotify: Limit to Your Love (Feist cover)
osta

PS. Sunnuntaina myös Kanye West ja kuumottavat jamaikasoundit Slyltä ja Robbielta.

Flow-vinkki: Janelle Monáe

Tämä neitokainen on OutKast-porukan löytämä ja osin pinnalle nostama todella kova soul-laulaja, jonka debyyttilevy ArchAndroid oli viime talven piristävimpiä levytuttavuuksia. Koska Janellen ääni on niin mahtava jo levyllä, maltan tuskin odottaa kuinka hienon kuuloinen hän on livenä.

Monáe esiintyy Flow'ssa Blue Tentissä lauantaina klo 22.30.

spotify: Come Alive (War of the Roses)
osta

PS. Lauantaina on myös muuta mainiota naisten laulamaa musiikkia tarjolla: iltapäivällä esiintyy aina pirteä ja ihastuttava Regina sekä Suomi-jazzin kuumin pumppu Jo Stance ja myöhemmin päälavalla todellinen tyttöjen suosikki Lykke Li.

Flow-vinkki: MF DOOM

Vasta kuluvan viikon alussa terveyssyihin vedoten koko Euroopan-kiertueensa peruneen Q-Tipin tilalle ilmoitettiin pikavauhtia korvaajaksi aivan uskomattoman kova nimi, mystinen newyorkilainen supertuottaja ja räppäri MF DOOM. Doom on ollut mukana kymmenillä eri levyillä, tehnyt valtavan määrän loistavia biittejä ja ansioitunut myös räppärinä mainittavan hyvällä menestyksellä. Tämä keikka tulee taivaanlahjana kaikille meille, jotka missasimme miehen keväisen Helsingin-keikan. Etukäteisvaroituksena mainittakoon, että kaverilla on historiaa tuplabuukkauksista, joihin on molempiin ilmestynyt MF DOOM -maskin takana uskottavasti esiintynyt mies. Varoitus liittyi siis siihen, että koska mies on keksinyt aikakoneen, on keikaltakin lupa odottaa jotain älytöntä.

MF DOOM esiintyy Flow'ssa päälavalla perjantaina klo 21.15.

spotify: Doomsday
osta vaikka herkullinen MM... FOOD -levy

PS. Flow'n perjantaissa esiintyy myös yksi lempibändeistäni Midlake, tykkejä livekeikkoja vetävä Hercules and Love Affair, kovassa nosteessa oleva Ariel Pink's Haunted Graffiti ja tosi pätevän oloinen uusi suomalainen French Films.

Flow-vinkki: MC Taakibörsta reunion

MC Taakibörsta oli Olari-räpin kulta-aikojen superryhmä, jossa Kehäkettu ja Setä Koponen saivat seurakseen suomiräpin isoisän, Davo Isotaakin. Kombo ehti julkaista vain yhden EP:n ennen kuin realiteetit musiikin julkaisemisen ja Davo-ukin yhdistämisestä astuivat kehiin, ja Taakibörstan odotettu pitkäsoitto ei koskaan nähnyt päivänvaloa. Taakibörstan upeat musiikkivideot elävät edelleen underground-klassikkoina youtubessa ja törkyisä musiikki sydämissämme. Uskokaa tai älkää, tämä on minulle ehdottomasti isoin keikka tämän vuoden Flow'ssa, sillä en uskonut koskaan näkeväni tätä porukkaa enää esiintymässä yhdessä ja he olivat sentään teini-ikäisen itseni suurimpia paikallissankareita.

MC Taakibörsta esiintyy Flow'ssa Open Source Stagella lauantaina klo 20.30.

spotify: Koiratarha radalla
osta vaikka Edu Kehäkettusen levy

PS. Open Source Stage marssittaa lavalle myös muita räpin kulttisuosikkeja: perjantaina esiintyy Eevil Stöö ja sunnuntaina Ruudolf, Särre ja Jodarok heittävät freestyle-keikan Carrolsin kulman hengessä.

Bennie and the Jets & Cruising

Myöhäiset terveiset elämäni ensimmäisiltä Porin Jazzeilta! Vaikka kaiken rehellisyyden nimissä en keskittynyt pääasiallisesti juhlan musiikilliseen puoleen, jäi käteen pari kivaa musiikkimuistoa. Ensimmäisen illan Lupe Fiascon keikka oli lievä pettymys, Lupe ei ollut kovinkaan fiiliksellä mukana ja setti oli tosi lyhyt. Järjestäjät kai arvasivat tämän, ja hänen jälkeensä lavalle nousi vielä Paleface. Hänen keikkansa jäi kuitenkin meiltä kesken, koska emme olleet protestilaulutuulella.

Toinen ilta löi kuitenkin ensimmäisen laudalta. Alkajaisiksi lähdimme kaverini kämpältä kuuntelemaan Kirjurinluodon puistoon Elton Johnin keikkaa. Muutama sekunti siitä kun taksin kurvasi alueen porteille, Eltonin ensimmäisen biisin tahdit kajahtivat ilmoille. Alkuiltapäivän sadekin oli tipotiessään, joten keikkaa kelpasi seurata vastakuivuneella nurtsilla. Elton oli todella kova livenä, ja miehen laajasta tuotannosta riitti helposti yli kaksituntinen setti pelkkiä maailmanhittejä. Kaikista kovin veto oli hurjiin pianojammailuihin yltynyt Bennie and the Jets.

Illan päätteeksi oli paikalliseen yökerhoon saapunut Helsingistä saakka Suomen kovin DJ-kollektiivi Top Billin, joka vetikin lievästi uuvuttavan ja tanssittavan kolmen tunnin putken laatumusaa. Tämän setin kohokohta oli puolestaan viime kesän megahitti, Helsinki 78-82:n Cruising, jonka supersiisti fiksipyöräilyvideo kannattaa tsekata.

Jazzeilta siirrytäänkin jouhevasti Flow Festivaliin, jonne blogin lukijat saavat pari kovaa vinkkiä tulevien parin päivän aikana, juuri parahultaisesti pari päivää ennen festarin alkua!

Bennie and the Jets spotifyssä
osta Eltonia
Cruising spotifyssä
osta Cruising

Btw, Top Billin -DJ:t vetävät tämän viikon Flow'ssa monta settiä, siitä ensimmäinen vinkki Flow'hun!

Just What I Needed

Tänään ei tarvinnut puristaa blogitekstiä tyhjästä päästä koko musiikkikirjastoa selaillen, sillä elämääni saapui The Carsin kappale Just What I Needed ja se oli oli juuri se mitä tarvitsin saadakseni inspiraation päivän tekstiin. Cars oli minulle aiemmin tuttu lähinnä juustoisen kasarihittinsä Drive ansiosta, mutta bändin uran alkutaipaleelta löytyi ainakin debyyttilevyn verran hienoa new wave -musaa. Bändin debyytin kruunaa upea Just What I Needed, tarina ihmisen läheisriippuvuudesta ja rakastumisen realistisesta puolesta. Tällaisissa katkeransuloisissa, hieman kieroutuneesti kirjoitetuissa biiseissä on joku x-faktori, joka puree meikäläiseen kuin häkä. Blogissa on tähän asti esitelty hyvin säästeliäästi new wave -musaa, nykyisen indiemusiikin esi-isien tuotantoa, mutta tähän on tulossa pikainen muutos alkaen nyt. Mikäli viime aikojen soitetuimpien biisien listaani katson, myös vanha soul ja r&b tulee olemaan lähitulevaisuudessa hyvin edustettuna.

spotify
osta
lataa: zshare.net/audio/925803199e275065/

Wake Up Everybody

Hyviä aamubiisejä ei ole koskaan liikaa. Onnistunut alku päivälle tietää hyvää myös päivän jatkolle. Tämän hetken paras aamubiisini on Harold Melvin and the Blue Notesin Wake Up Everybody. Tunnelma on juuri sopivan rauhallinen, lyriikat rohkaisevat parantamaan maailmaa ja kappale sävellyksenä aivan loistava. Toivottavasti tekin saatte tästä kaivattua inspiraatiota huonoina aamuhetkinä!

spotify (pitkä versio)
osta

Helsingin helle

TGIF! Suomen suvi näyttää parhaita puoliaan ja Helsingissä on tällä hetkellä uskomattoman hieno kesäperjantaisää. Sen sijaan, että menisin ulos nauttimaan tästä upeasta säästä, ajattelin viettää aikani sisällä kirjoittaen teille blogia siitä, millaisella musalla kannattaa virittäytyä kesäisiin fiiliksiin. Aika nörttiä.

Tänään agendalla on parin vuoden päästä 50-vuotista taiteilijataivaltaan juhlivan Katri Helenan tulinen, mutta hieman korni kesäbiisi Helsingin helle vuodelta 1980. Olin suorastaan ällikällä lyöty, kun tajusin että tämäkin biisi löytyy Spotifystä. Ei paha, Spotify! Nauttikaa säästä, ehkä jotkut jopa myös lomasta!

spotify
osta

Lovely Day

Kesämusiikkisarjan toinen osa tuo kuultavaksenne Bill Withersin letkeän easy listening -r&b:n kesäisimmän ja leppoisimman biisin. Kuten viimeksi esitelty Stepan elämäniloa hohkaava Kaikki hyvin, myös Lovely Day on oivallinen kappale soitettavaksi kesäisenä aamuna tunnelman nostattamiseksi. Mieleen tulevat poutainen taivas, lintujen laulu, auringon lämpö ja vapaus tehdä mitä lystää. Jotain tämän biisin hienoudesta kertoo sekin, että sen kertosäe on lainattu suoraan suomalaiseen hiphop-hittiin kymmenen vuotta sitten.

spotify
osta
lataa: zshare.net/audio/909234321d48605c/

Kaikki hyvin

Kesä on raikkaan ja hyväntuulisen musiikin aikaa. On aikaa ottaa rennosti ja jättää huolet narikkaan, joko poissa koulusta töissä lomailemassa tai sitten kakkoslevelillä ihan oikealla kesälomalla töistä. Sodankyläläinen räppäri Stepa julistaa huolettomuuttaan ihailtavan aidosti ja rennosti. Tähän on hyvä samaistua: mulla on kaikki hyvin, tai ainakin niin ajattelemaan pyrin.

spotify (Tätä levyä ei Spotifystä löytynyt, saatte sen sijaan nauttia Stepan edeltävän levyn samoissa tunnelmissa liikkuvasta Vapaapäivä-biisistä)
osta
lataa: zshare.net/audio/90697719808d343b/

The Time Is Now

Täältä tullaan taas!

Blogin kirjoittajat ovat vihdoin heränneet pitkäksi venähtäneiltä talviunilta. Aloitetaan keväiset postaukset ehdottomasti yhdellä kesäisimmistä ja letkeimmistä tanssibiiseistä ikinä. Vuonna 2000 brittiläis-irlantilainen elektroduo Moloko julkaisi ”Things to Make and Do” albumin mistä löytyy tämän kertainen pienimuotoiseksi klassikoksikin kohonnut kappale ”The Time Is Now”. Kappale on mitä parhainta musiikkia kesäisiin hetkiin, hieman nopeampi poljento pitää huolen siitä että meno ei kesken kappaletta lopu. Kuunnelkaa ja nauttikaa! Suositellaan kuunneltavaksi auringonpaisteessa!

Spotify
Osta

Góðan daginn

Jatketaan Islanti-teemalla. Tällä kertaa vuorossa jo lähes kaksi vuosikymmentä alternative-rockia soittanut Sigur Rós. Bändi on tullut tunnetuksi varsin minimalistisesta ja pelkistetystä soundistaan. Tämän kertaisena kappalevalintana toimii bändin viimeisimmältä vuonna 2008 ilmestyneeltä albumilta ”Með suð í eyrum við spilum endalaust” kappale ”Góðan daginn”. Kappale on suoraa suomennettuna “Hyvää huomenta”. Leppoisaa tunnelmointia kevätpäivän ratoksi!

Spotify
Osta

Jungle Drum

Pienen tauon jälkeen taas leppoisaa tunnelmaa. Allekirjoittanut vietti viimeiset puolitoista viikkoa Islannissa ja tuliaisina letkeää menoa ja loistavia muistoja. Islannin tunnelmiin mennään varmaan parissa seuraavassa postauksessa. Aloitetaan teemapostit Emiliana Torrinilla, tämä biisi toimi taustana Inspired by Iceland –kampanjassa, jossa yksityiset ja julkiset toimijat mainostivat Islantia matkailukohteena viime keväisen tulivuorenpurkauksen jälkeen. Emiliana on 33-vuotias islantilainen laulaja joka on toiminut musiikin parissa jo 1990-luvun puolivälistä. Kappale on varmasti monelle tuttu ”Jungle Drum” joka löytyy vuonna 2009 ilmestyneeltä ”Me and Armini”-albumila.

Spotify
Osta

Inspired by Iceland -mainosvideo

Smoke and Regret

Välillä musiikilliset löydöt iskevät pitkien aikojen hiljaiselon jälkeen suoraan vasten näköä. Näin kävi Rime-nimisen yhtyeen Smoke and Regret -biisin kanssa. Kuuntelin työpäivän ratoksi radiota ja yhtäkkiä soittoon tuli jotain ajatonta ja lumoavaa. Sain selville, että kyseessä on suomalainen Soul-yhtye Rime, jonka upouudelta levyltä kappale löytyy. Laulaja Sara Sayedin ääni on kuin hunajaa korvilleni ja soitto saa kuuntelijan hypnoottiseen transsiin. Eihän tästä voi kuin kertoa muille!

spotify
osta

Fading Sun

Kun lämmikkeet eivät näköjään pakkaseen auta, niin totutellaan sitten arktisiin olosuhteisiin. Tunnelmia talviseen iltaan tarjoilee norjalainen alternativejazzari Terje Isungset. Kappaleena toimii vuonna 2010 julkaistun Winter Songs-albumin avausraita ”Fading Sun”. Kappaleesta voi aistia kylmän lumikentän ja laskevan auringon luoman maagisen ja herkän hetken. Terje käyttää levytyksissä myös jäätä, osa soittimista on jäädytettyjä ja osa jopa kokonaan jäästä valmistettuja (esim. lyömä- ja puhallinsoittimia). Jään avulla luodaan varsin omaperäistä ja kiehtovaa äänimaailmaa. Hommaa kappale iPodiisi ja lähde katsomaan iltaruskoa kiristyvään pakkaseen, saa nauttia!

Spotify

Itkevä huilu

Monet musadiggarit tai muuten vaan lehtiä lukevat varmasti huomasivat, että Vesa-Matti Loirin äärimmäisen harvinaisesta debyyttilevystä 4+20 ilmestyi vastikään uusintapainos, joka toi nämä jazzahtavat tulkinnat kaikkien saataville levykauppoihin ja Spotify'hyn. Suomiräpin isoisä Davo-ukki on aikanaan lanseerannut kielikuvan "kovan kysynnän alla niinku vanha suomi-jatsi", joka sopii mainiosti kuvaamaan tämän levyn aikaansaamaa yllätyshypeä ja innostusta. Levyn ylivoimaisesti paras tulkinta on postimerkin kuvasta tutun Oskari Merikannon sävellykseen ja kautta aikojen toiseksi kuuluisimman hämeenlinnalaisen runonlaulajan Larin-Kyöstin sanoitukseen perustuva Itkevä huilu. Loirin ääni vuonna 1971 ei ole vielä yhtä viskin tummentama kuin uusimmissa honkamökkilevyissä, mutta yhtä vahva ja omalaatuinen kuin odottaa sopii. Taustabändi groovaa kuin viimeistä päivää ja homma toimii kaikin puolin.

spotify
osta

Hotel California

Talviseen lauantaihin lämmikettä tarjoilevat mustalaisten kuninkaat Ranskasta, eli Gipsy Kings. Vuodesta 1987 asti musiikkia tehnyt rytmiryhmä vie tällä kappaleella kuulijan Kalifornian auringon alle, kappale on Eagels-yhtyeen alunperin tekemä ”Hotel California”. Kappale kuuluu omalla ”parhaat coverit”-listalla ehdottomaan top 10:iin. Loistavaa kitarointia ja tunteikkaat espanjankieliset sanat toimivat. Viinipullo auki ja nauttimaan etelän lämmöstä näin talven keskellä!

Spotify
Osta

Do You Realize??

Elämäni parhaat keikkamuistot liittyvät The Flaming Lips -bändin live-esiintymisiin. Kahdesti olen onnistunut päätymään heidän keikalleen ja molemmilla kerroilla heidän mainio musiikkinsa ja upea lavashow'nsa on saanut minut euforian valtaan. Flaming Lips palloilee taitavasti hyvin epäkaupallisten äänimaailman maalailuiden, kuten neljällä levysoittimella samanaikaisesti soitettavaksi suunnitellun Zaireeka-teoksen, ja liki täydellisten pop-kappaleiden luomisen välillä. Do You Realize?? edustaa teidän onneksenne sitä helposti lähestyttävämpää osastoa. Itse asiassa koko Yoshimi Battles the Pink Robots -levy on täynnä hienoja pop-biisejä. Do You Realize?? on myös niittänyt mainetta erinäisten musiikkimedioiden parhaat biisit -listoissa ja ihan syystä. Se on melko laskelmoitu oodi rakkaudelle olematta kuitenkaan romanttisuuden ohella korni tai tökerö. Suosittelen lämpimästi!

spotify
osta
lataa: zshare.net/audio/864637070b3c5cb7/

You Won’t Be Satisfied (Until You Break My Heart)

Ystävänpäivän kunniaksi laitetaan jotain herkkää ja tunteikasta musiikkia. Tällä kertaa suffle ’n skip menetelmällä valittua rakkautta tarjoilee tunteiden suuri tulkki, ja jazzin ehdottomiin isähahmoihin kuuluva Louis Armstrong. Armstrong syntyi vuonna 1901 New Orleansissa ja aloitti musiikkiuransa jo 13-vuotiaana. Jazz-maailma pysähtyi kesällä 1971 Armstrongin kuoltua 69-vuotiaana. Ystävänpäivän teemaan sopien biisinä on yhdessä Ella Fitzgeraldin kanssa esitetty ”You Won’t Be Satisfied (Until You Break My Heart)". Kappale on osa kokoelmaa joka koostuu Armstrongin ja Fitzgeraldin duetoista Verve-levyyhtiölle.

Taatusti lepposaa toivottaa hyvää ystävänpäivää kaikille lukijoilleen!

Spotify

Two

The Antlers -bändin tyhjästä ilmestynyt debyyttilevy Hospice on lyönyt monet ällikällä. Hospice on oikeastaan teemalevy, joten yksittäisen biisin irroittaminen kokonaisuudesta ei välttämättä tee täysin oikeutta levylle. Tällä kertaa valinta osui - kuten tapana on - siihen haikeimpaan ja tunteikkaampaan balladiin, mikä levyltä löytyy. Yhtä hyvin Hospice-levyltä esittelyssä voisi olla levylle alkutahdit lyövä Kettering tai dramaattinen Sylvia. Jos haluat tunteilla tunteita herättävän musiikin kanssa, kokeile tätä. Antlersin laulajan hennosta äänestä tulee mieleeni Glen Hansardin, maailman parhaaksi katusoittajaksi tituleeratun irlantilaisen lauluääni. Hansardista kenties jossain vaiheessa lisää.

spotify
osta
lataa: zshare.net/audio/864632685be79619/

Hey Okay

Tämänkertaisena kappaleena on tarjolla hollantilaisen Anneke van Giersbergenin Hey Okay. Kappaleessa on makuuhuoneeseen viittaavat hauskat lyriikat, "...ja parasta on että en tiedä nimeäsi." Tärkeintä on hyvä fiilis!

Anneke toimi The Gathering rock/alternative-yhtyeen laulajana. Bändi soitti viimeisen keikan Ankkarockissa 2007, tehden kuitenkin comebackin uuden laulajan kanssa vuonna 2009. Anneke siirtyi rockista kevyempään rock/pop/jazz tyyliseen musiikkiin, alkaen tehdä musiikkia omalle sooloprojektilleen. Aqua de Annique-kokoonpanon kanssa hän on julkaissut kaksi kokopitkää levyä. Hey Okey -biisi on vuonna 2009 julkaistulta toiselta levyltä ”In Your Room”. Kepeä tunnelma, muutama hyvä koukku ja toimiva kertosäe – kokonaisuutena hyvä kappale.

Spotify
Osta

Parisienne Walkways

Helmikuu alkoikin sitten hieman synkemmissä tunnelmissa kun kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina tuli tieto Gary Mooren kuolemasta. Pohjois-Irlannissa vuonna 1952 syntynyt Moore kuoli vasta 58 vuoden ikäisenä. Moore muistetaan mm. Skid Rowsta ja Thin Lizzystä. Mies kuului ehdottomasti rockkitaristien kovimpaan kärkeen, kunnostautuen myös biisintekijänä. Kappaleena Moorelta tällä kertaa haikea, tunnelmaan sopiva Parisienne Walkways (alunperin vuodelta 1978) tyylikkäänä liveversiona.

Gary Moore 1952-2011

Spotify
Osta

SpottieOttieDopaliscious

Vietin viikon täysin inspiroitumatta musiikista, kunnes eilen aamulla tämä biisi ilmestyi päähäni. OutKastin hoviorkesteri Organized Noize taikoo biisin taustalle maailman levottomimman reggae-kompin torvilla. No mikäs tätä biisiä oli kuunnellessa pään sisällä koko eilisen päivän ajan ja vielä tänäänkin. OutKast on kyllä yksi kovimmista hiphop-tiimeistä ja tuotannon laatu on pysynyt erinomaisena käsittämättömästi koko 15-vuotisen uran ajan.

spotify
osta
lataa: zshare.net/audio/861555775be12527/

This Could Be The Start Of Something

Sunnuntai ja suuntana uusi viikko. Tunnelmia tarjoilee tällä kertaa kotimainen The Five Corners Quintet kappaleellaan This Could Be The Start Of Something. Tämä mukavan leppoisa jazz-biisi löytyy bändin debyyttialbumilta, vuonna 2005 julkaistulta Chasin’ The Jazz Gone By. Kappaleeseen laulaa vokaalit amerikkalainen Mark Murphy. The Five Corners Quintetin taustahahmona on perustamisesta lähtien toiminut Tuomas Kallio joka toimii nykyisin sekä Flow Festivalin että Porin Jazzin taiteellisena johtajana. Tänä vuonna Flow järjestetään 12.-14.8. edellisvuosilta tutussa Suvilahden tehdasmiljöössä.

Spotify
Osta

Miltä meno maistuu

Lasse Mårtenson nähdään yleensä äärimmäisen konservatiivisena artistina. Toisaalta mitä muuta voisi odottaa mieheltä, jonka isoimmat hitit ovat Myrskyluodon Maija ja Kaikki paitsi purjehdus on turhaa. Tuskin ainakaan Lou Reed -coveria, joka kertoo urbaanista vaihtoehtoelämästä, kuten huumeidenkäytöstä ja sen lieveilmiöistä hyvin realistiseen sävyyn. No sellaista on kuitenkin tämän päivän kattauksessa pääruokana. Pidän itse tätä Mårtensonin coveria alkuperäistä biisiä parempana ja särmikkäämpänä, varmasti suureksi osaksi johtuen siitä, että Reedin tuotannossa Walk on the Wild Side on vain yksi muiden joukossa ja Mårtensonin tuotannossa Miltä meno maistuu on yksittäinen ja hyvin erottuva helmi.

spotify
osta