Stay Fly

Three 6 Mafia on uskomaton pitkän linjan räppipoppoo. Kunnioitan heidän tekemäänsä musiikkia suuresti, vaikka suurin osa siitä on aika kehnoa. Tuotannon helmet ovatkin sitten aikamoisen loistavia. Stay Fly on minun silmissäni kovin 36M-biisi. Kannattaa myös tsekata youtubesta Stay Fly -musavideo. Päihdeihannointia, rokkitähtielämää, dirty south -räpit ja järjetön biitti. Tykkään!

spotfiy
osta
lataa: zshare.net/audio/81778683b616c98c/

Letter from an Occupant

Eroamisesta kertovat laulut ovat harvemmin hilpeitä. Tämä on. The New Pornographers, kavereiden kesken uudet pornograafikot on kanadalainen indierock-bändi joka kuulostaa ja näyttää juuri siltä: kanadalaiselta indierock-bändiltä punk-vaikutteisine lo-fi-soundeineen ja naislaulajan alanismorissette-hiuksineen. Letter from an Occupant on yhdistelmä nokkelan mystistä lyriikkaa ja viattoman toimivaa renkutusrokkia eli seksiä ja pornoa hyvässä suhteessa.

spotify
osta
lataa: zshare.net/audio/8139880188955110/

Last.fm-spesiaali: #1 Heartbeats

Tämän top 4 -listan päättää varmastikin lukijoiden joukossa eniten tunnettu kappale, The Knifen Heartbeats. Kuten muutkin listan kärjessä keikkuvat biisit, tämä on enimmäkseen ollut tehosoitossa fuksivuoteni aikana ja toki satunnaisessa pyörityksessä sen jälkeenkin. Kyseessähän on paitsi Knifen paras biisi, myös tämän vuosituhannen kovin rakkauslaulu. Karen Dreijerin terävä lauluääni ja sydäntäraastava melodia saavat ihon kananlihalle kerta toisensa jälkeen. Jos minulta kysyttäisiin, tämä olisi pakollinen illan viimeinen hidas jokaisessa yökerhossa.

spotify
osta
lataa: zshare.net/audio/813975595598119f/

Last.fm-spesiaali: #2 No No No

Ghostface on maailman paras räppäri. Niin vaivaton flow ja kadunmakuiset luonnolliset sanoitukset. Toimii niin levyjen tarkkaan hiotuilla hittibiiseillä kuin mixtapeilla kokonaisten soulbiisiuen päälle räpättyinä lauantai-iltapäivän pikariimeillä. Jostain syystä (fuksivuosi yliopistolla) soitetuin Ghostface-biisini ja last.fm:n mukaan toiseksi suosituin musiikkivalinta edellisten neljän vuoden ajan on ollut No No No, Hidden Darts -mixtapen kadotettu helmi. Häikäilemättömästi Dawn Pennin You Don't Love Me (No, No, No) -biisiä ja etenkin sen hurjaa bassolinjaa sämpläävä No No No on juuri se kipale, jolla pyrin järkyttämään naapurini solukämpässä aina kun mahdollista.

Ei siis mitään musiikillisen klassikon aineksia vaan härski bassolinja ja patriarkaaliset Ghostface-lyriikat.

spotify (linkin takaa Dawn Pennin originaaliversio)
osta
lataa: zshare.net/audio/8112174685968bba/

lisäys 22.12.2010: Tätä nykyä Spotifystä löytyy myös Ghostfacen versio!

Last.fm-spesiaali: #3 Seeds of Spring

Kolmanneksi kuunnelluin biisini viimeisten neljän vuoden aikana on ollut Jimmie Spheeriksen Seeds of Spring -kappale. Oikeastaan Spheeriksen kappale on hyvinkin vahvasti sidoksissa neljänneltä sijalta löytyvään Midlake-yhtyeeseen, sillä olen ensimmäisen kerran kuullut Spheeristä sen jälkeen kun Midlake-yhtye eräässä haastattelussa paljastui Spheeriksen suureksi faniksi. Jimmie Spheeris oli kalifornialais-kreikkalainen folk-muusikko, jonka debyyttilevy Isle of View nautti keskinkertaista suosiota 70-luvun alussa. Tämän jälkeen hänen suosionsa hiipui, kunnes Spheeris kuoli traagisesti vuonna 1984 pakettiautolla liikkuneen humalaisen autovarkaan törmätessä häneen Santa Monicassa. Kuolemansa jälkeen Spheeris ja etenkin jo mainittu Isle of View -levy ovat olleet pienen piirin kulttisuosikkeja.

Siinä missä sijalta neljä löytyvä Paper Gown on synkkä erotarina, Seeds of Spring on täysin päinvastainen oodi keväälle, hedelmällisyydelle ja ilolle. Biisin ehdoton huippukohta on uudelleensyntymisen vuodenajan ylistyksen keskellä kuultava huomionkipeä "and I want you to bear my baby" -säe.

spotify
osta
lataa: zshare.net/audio/808516977c51ae6b/

Last.fm-spesiaali: #4 Paper Gown

Olen ollut last.fm-palvelun jäsen vuodesta 2006 asti. Yli neljän vuoden mediasoittimeni lisäosa on lähettänyt tiedot soitetuista kappaleistani last.fm:n palvelimille. Nyt onkin hyvä aika purkaa eniten soitettujen biisien satoa. Esittelen kaikkien aikojen top 4 -hittini seuraavan viikon aikana valuvissa postauksissa. Jouduin diskaamaan kaksi kappaletta, sillä Sigur Rósin kappale Untitled kattaa nimettömiä biisejä täynnä olleen ()-levyn, eikä siten oikein kuulu kolmospaikalle. Myös Jessen Hanaa sai monoa, sillä ehdin jo esitellä Taidot samalta EP:ltä blogin ensimmäisissä postauksissani. Tässä siis teille käänteisessä järjestyksessä äsken mainitulla tavalla muokattu top-lista alkaen numerosta 4, Paper Gown:



Midlake-bändi on teksasilainen akateemisten jazz-muusikoiden rock-projekti. Itsetietoisen pullistelun sijaan he ovat tehneet kolme varsin kivaa ja eritunnelmaista pitkäsoittoa, naiivin Bamnan & Silvercork -levyn, uudisraivaajateemaisen The Trials of Van Occupantherin ja hieman aiempia raskaamman The Courage of Othersin. Pidän varsinkin yhtyeen ensimmäisistä kahdesta levystä hyvin paljon. Paper Gown -kappale löytyy kuitenkin bändin ensimmäiseltä EP:ltä, Milkmaid Grand Armyltä. EP:n aikaan Midlake tyytyi hyvin yksinkertaiseen ja sydäntäraastavaan lo-fi-soundiin. Paper Gownin pysäyttävä alku "everything you need / is everything I need to be" lähtee viemään kappaletta kohti väistämätöntä katastrofia. Upea "pieni biisi".

spotify
osta
lataa: zshare.net/audio/80851143b4e0796a/

The '59 Sound

Pari vuotta sitten internet kuhisi amerikkalaisten nuorten aikuisten keskuudessa uudesta bändistä, joka soitti melodista punkkia ja laulaja kuulosti aivan Bruce Springsteeniltä. Tämä yhtye, The Gaslight Anthem, julkaisi juuri toisen pitkäsoittonsa. Uusi levy on kenties kokonaisuutena debyyttiä parempi, mutta esikoissinkku The '59 Sound on silti tämän newjerseyläisporukan menevin ralli. Kannattaa tyypata tämä kavereiden kanssa pohjia ottaessa.

spotify
osta
lataa: zshare.net/audio/80848681b9fa7afd/

NHL-spesiaali: Chelsea Dagger

Tänään pääsen toteuttamaan pikkupojasta asti kyteneen unelmani nähdä NHL-ottelu livenä! Sen kunniaksi päivän biisi on The Fratellis -yhtyeen Chelsea Dagger. Jääkiekon ystävät kuulivat tätä biisiä melkein kyllästymiseen asti viime kaudella; kyseessä on nimittäin vuoden 2010 NHL-mestarin Chicago Blackhawksin maalilaulu. Chelsea Dagger jää oikeastaan kakkoseksi vain White Stripesin Seven Nation Armylle, kun puhutaan viime vuosikymmenen kovimmista jäähallianthemeista.

spotify
osta
lataa: zshare.net/audio/800340529354c89f/

The Backyard

Tämä on ensimmäinen blogissa esiteltävä cover-kappale. Useimmiten coverit eivät musiikilliselta panokseltaan ole kovinkaan kummoisia, mutta tämä Dinosaur Jr:n versio Miracle Legionin keskinkertaisesta alkuperäisbiisistä vie sävellyksen ihan uudelle tasolle. Tämä versio The Backyardista julkaistiin Miracle Legionin laulajan Mark Mulcahyn tribuuttilevylle viime vuonna. Mulcahyn eturivimuusikkofanit tekivät hänelle tribuuttialbumin kohottaakseen hänen mielialaansa Mulcahyn vaimon äkillisen kuoleman jälkeen. Kannattaa tsekata koko Ciao My Shining Star -tribuuttilevy, mutta tästä on hyvä aloittaa.


spotify: ei oo
osta
lataa: zshare.net/audio/807442242e321336/

Home

Vuoden 2010 paras levy on tähän asti ollut LCD Soundsystemin kolmas ja valitettavasti myös näillä näkymin viimeinen pitkäsoitto This Is Happening. Rehellisesti ympäristöstään vaikutteita ottava ja todella monipuolinen newyorkilaisorkesteri kuulostaa aika ajoin Kraftwerkiltä, Brian Enolta, Princeltä, Talking Headsilta tai oikeastaan ihan miltä tahansa musiikillisesti tärkeältä. Home on uuden levyn päätösraita ja äskeisen kategorisoinnin mukaan putoaa Talking Heads -lokeroon pehmeiden synariffiensä ja adhd-rumpalointinsa ansiosta. Jos tämän hetken kuumin musa kiinnostaa, niin tästä kannattaa aloittaa.

Pienenä varoituksen sanana lainaus saman levyn kappaleelta You Wanted a Hit: "you wanted a hit but baby we don't do hits". Home-biisi kestää nimittäin liki 8 minuuttia, yhtyeelle tyypillisesti.

Osta
Spotify
lataa: zshare.net/audio/8054512303d4af50/