Tom Sawyer

Tämänkertainen postaus vie kuuntelijan 80-luvun alun progerockin maailmaan. Kanadalainen Rush on yksi progerockin tunnetuimpia yhtyeitä. bändin ura alkoi jo 1960-luvun lopulla ja yhtye keikkailee sekä tekee levyjä yhä edelleen. Huomioitavaa on myös että yhtyeen kokoonpano on pysynyt muuttumattomana vuodesta 1974, mikä on varsin kunnioitettava suoritus. Tällä kertaa kappalevalintana on vuonna 1981 ilmestyneeltä ”Moving Pictures” –albumilta ”Tom Sawyer”. Kappaleen nimi juontaa juurensa Mark Twainin kirjojen hahmosta. Rush tarjoilee mainiota progea, ja mikäli mahdollisuus osuu kohdalle, kannattaa yhtye käydä katsomassa myös livenä.


Spotify
Osta

Swingtime In X-Berg

Syksy tulee ja lehdet putoaa puista. Piristystä pimeneviin iltoihin tulee tällä kertaa kotimaisen jazzin muodossa. Ricky-Tick Big Band on suomalaisen Ricky-Tick Recordsin artistien yhteisprojekti, joka on myös keikkaillut. Tämän kertainen kappale on poimittu kokoonpanon ainoalta julkaistulta levyltä vuodelta 2010. Tämän yhtyeen nimeä kantavan levyn avauskappale ”Swingtime In X-Berg” vie kuulijan Berliinin Kreutzbergiin jossa Dalindèosta tuttu Valtteri Pöyhönen sävelsi kappaleet levylle. 15-jäseninen big band soi svengaavasti, luoden loistavan tunnelman kappaleelle.

Spotify
Osta

Art of Almost

Huomasinpa tuossa muutama päivä takaperin, että suosikkibändiltäni Wilcolta oli julkaistu viikko huomaamisesta takaperin uusi kokopitkä albumi "The Whole Love". Bändin aiempaa tuotantoa on jo upean Jesus Etc:n muodossa jo aiemmin esitelty allekirjoittaneen kaikkien aikojen soitetuimpien biisien last.fm-statistiikoiden yhteydessä. Uusi levy oli itselleni jonkinmoinen pettymys kokonaisuutena, mutta mahtuipa sekaan yksi aivan törkeän kovakin veto. Avausraita Art of Almost nimittäin pudotti aikamoisen pommin elektronisella biitillään ja Nels Clinen gurumaisella kitaroinnilla. 7 minsaa kokeellista indietä kitarasoolo-twistillä voi olla jollekin liikaa, mutta menköön tämä loistavan uuden "kokeile"-tagimme alle.

Muistutuksena vielä, uusimme tovi sitten Spotify-playlistimme ja ne on nyt ryhmitelty eri tilanteisiin sopivaksi ja yleisimpien genrejen mukaan. Uudet soittolistat löytyvät sivun ylälaidan spotify-laatikosta ja niistä voi poimia itselleen mieluisimmat tai vaikka kaikki omaan Spotify-listakirjastoonsa. Vanhaan Taatusti Lepposaa -soittolistaan kerätään edelleen kaikki uudet biisit, jotka blogissa esitellään.

spotify
osta

Lullaby

Lupasin tuossa jokin aika sitten esitellä lisää new wave -musaa ja täältä pesee. Tai no, ainakin siitä ihan vierestä. The Cure on laulajansa Robert Smithin ympärille henkilöitynyt bändi, joka on pirteänoloisista isoista hiteistään huolimatta kunnostautunut etenkin synkän, goottiseksikin tituleeratun, musiikin parissa. Lullaby on valinta juuri tästä synkästä puolesta, aavemaisen äänimaailmansa kanssa kappale muistuttaa kappalemuotoista kauhuelokuvaa. Eikä todellakaan mitään mäiskekauhua, vaan psykologista trilleriä. Nimensä ja yhtyeen tyylilajin mukaisesti Lullaby on karmaiseva tuutulaulu, jota en olisi halunnut kuulla lapsena ennen iltauniani. Karmaisevasta tunnelmastaan huolimatta kokonaisuus toimii, ja biisi iskee jokaisella kerralla kuin miljoona volttia bassolinjallaan, Smithin kuiskailevalla laululla ja jousiosuuksillaan. Suosittelemme!

PS. Tätä on sämplätty myös hienolla träkillä Raimo - Luotan itseeni (DJPP remix). Kaikille räppinörteille tiedoksi.

spotify
osta

Lainaan enkä palauta

Suomi-rapin alagenreistä kenties hämmentävin on Memphis-underground-genre. Tälle Tennesseen legendaarisesta kaupungista peräisin olevalle rapin alatyylille on tyypillistä todella kehno äänenlaatu (koska julkaisuformaattina on katunauha c-kasetilla), rikollisuus riimien aiheena, hyvin yksinkertaiset ja jumittavat biitit sekä todella monta kertaa toistuvat, usein omista aiemmista biiseistä loopatut kertosäkeet. Totta kai meillä Suomessa pitää olla siis vastine memphis-soundille! Tämän genren suomentamisen uranuurtajia on asiaankuuluvasti mysteerinen DJ Kridlokk, joka on osana C4-"crewiä" mm. Lommon kanssa julkaissut matskua maan alla jo pidemmän aikaa. Toinen pitkän linjan maanalainen jumitusmatskua ulos lykkäävä sankari on Eevil Stöö, joka onkin feattaamassa Lainaan enkä palauta -raidalla. Kaikki ainekset mahtavalle ja myötähäpeää tuottavalle flopille on siis olemassa, mutta ole huoleti: nämä jannut ovat ihan uskomattoman kekseliäitä ja tyyli on vähintäänkin omintakeinen. Itse asiassa koko UG Solo -levy on mainio ja ehdottomasti yksi tämän vuoden parhaista suomalaisista rap-julkaisuista. Nämä läpät kannattaa tsekata ja popittaa niin, että naapuritkin kuulee subbarin jytinän ja Three 6 Mafialta anastetut biitit.

spotify
osta
Kaupan päälle vielä youtube-linkki siihen alkuperäiseen, jengin takaluukuista c-kaseteilla Memphisin kaduille levinneeseen kamaan:
DJ Sound/Frayser Click - Kicking'n Doors (1995)

Crossroads/Cross Road Blues

Viimeisimpänä livepoimintana kesältä 2010 nostan esiin Eric Claptonin, tämä yksi blues rockin keskeisimmistä hahmoista esiintyi Hartwall Areenalla kesäkuun alussa. Kappalevalintana on keikan päättänyt "Crossroads". Kappale on alunperin Robert Johnsonin käsialaa vuodelta 1936. Cream teki Eric Claptonin kanssa kappaleesta yhden blues rock -historian ajattomista klassikoista vuonna 1968 julkaistulla live-versiolla, joka löytyy "Wheels of Fire" levyltä. Vertailun vuoksi laitoin linkit molempiin kappaleisiin. Robert Johnsonin akustinen ja varsin yksinkertainen mutta loistava delta blues versio on taipunut sähköiseksi ja huomattavasti monimuotoisemmaksi Creamin versiossa. Molemmissa on kuitenkin samaa aitoa blueshenkeä, eri vuosikymmenten hengessä. Crossroads on myös Eric Claptonin perustaman huumevieroitusklinikan nimi.

Spotify (Cream '68)
Spotify (Robert Johnson '36)
Osta (Cream '68)

I'll Be Around

TL jatkaa pehmeiden r&b-biisien maailmassa, tällä kertaa esittelyssä on The Spinners -yhtyeen I'll Be Around vuodelta 1972. Tämä on Motown-soulia parhaimmillaan, musta rytmiorkesteri soittamassa rennolla poljennolla varustettua haikeaa rakkauslaulua. Mihin ovat muuten kadonneet mustat orkesterit? Muistan lukeneeni jostain (varmasti äärimmäisen luotettavasta) lähteestä, että tämän hetken ainoa mustaa rytmimusiikkia isolla levy-yhtiöllä soittava bändi koko Amerikassa on The Roots. Vaikka Roots on toki upea bändi, toivoisin näitä 60-70-luvuilla niin yleisiä bändejä löytyvän enemmänkin, vaikka sitten Max Martinin pop-biisejä laulavien geneeristen hempukoiden kustannuksella. Onneksi nykyisin on helppo poimia elämäänsä elementtejä myös menneiltä aikakausilta!

spotify
osta

Stargazer

Jatkan vielä parin postauksen verran livepoimintoja kuluneelta kesältä. Mitenkään yllättävää ei ollut että useampikin artisti muisti kesän hevikeikoilla vuonna 2010 menehtynyttä Ronnie James Dioa (1942-2010). Miestä ei turhaa tituleerattu maailman parhaaksi hard rock -vokalistiksi, hän oli osaltaan luomassa raskaampaa rockia sen alkuajoista lähtien. Dion kanssa viimeiseksi soittaneet muusikot keikkailivat Sauna Open Airissa Dio's Disciples nimen alla. Keikka oli ehkä kovimpia cover/tributti-keikkoja joita olen ollut todistamassa. Biisilistalta löytyi luonnollisesti kappale "Stargazer", jonka Dio alunperin levytti Rainbow-aikoinaan, tehden kappaleen yhdessä Richie Blackmoren kanssa. Kappale löytyy vuonna 1976 julkaistulta Rising albumilta. Stargazer on yksi omista ehdottomista suosikkikappaleista koko musiikkimaailmassa.

Spotify
Osta